Tänään tajusin taas jotain elämäni kannalta hyvin keskeistä. En mitään uutta ja mullistavaa, vaan koin hetkessä tapahtuvan (uudelleen)valaistumisen, joka palautti minut takaisin elämän perusasioiden äärelle - asioiden, jotka tuntuvat nykyään hukkuvan toisinaan pelottavankin helposti pinnallisemman ja hetkellisemmän hapatuksen alle.

Ja tämä perusasiahan on toki musiikki, tarkemmin sanottuna yhtye, se yksi, stimuloivin, vaikuttavin ja yksinkertaisesti maailman paras yhtye: New Order. En ollut toviin, kuin huomaamattani, pyöräyttänyt levylautasellamme Low-life -abumia. Noh, tänään aamulla laitettiin pyörimään ja luulen, että pääsin lähelle tilaa, jonka Immanuel Kant koki luettuaan David Humen filosofiaa. Heräsin tietoisuuttani häiritsevien pintailmiöiden ja hetkessä liitelevien mitättömyyksien vainoamasta dogmaattisesta unestani. This is the real thing! Unohtakaa jo aikapäivät sitten käytännöllisen merkityksensä menettänyt Beatles-hekuma. Sylkekää kohti vaihtoehtoja - niitä ei ole! Katsokaa vilpittömällä ja ymmärtävällä katsella vuoden NME-nousukkaita; antakaa heille oma New Order hetkensä. New Order, nimittäin, on se yhtye, joka vaikuttaa, kuuluu ja vie edelleen tätä suuria tarinoita kaipaavaa musiikkikulttuuriamme eteenpäin.

Vai olikos se niin, että nyt vasta taas vajosin takaisin tähän dogmaattiseen uneeni?

"You were me and I was you
This world of ours it felt brand new
You took me a little further..."