Eräs vanha työkaverini muistui tänään mieleeni kävellessäni yliopistolle. Hänellä, lahjakkaalla saksofonistilla, oli tapana tarjota aina panoksensa jamittelusessioidemme matkamusiikkivalikoimaan. Herbie Hancockin, John Coltranen ja Gil-Scott Heronin kaltaiset nimet tekivätkin pian selvää jälkeä myös allekirjoittaneessa. Tämä kaikki tapahtui joitakin vuosia sitten. Silloin kyseinen ystäväni taisi olla vielä kirjoilla Tampereen teknillisessä yliopistossa huomatakseen vain, että oli siellä pikemminkin uhraamassa lahjojaan kuin kultivoimassa itseään ja edelleen elinympäristöään. Sittemmin mies on löytänyt vähemmän ihmistä passivoittaville ja vähemmän ilmeisille poluille - asia, jota tapahtuu ympäristön suuren paineen vaikutuksesta tavattoman harvoin. Virheitä, vaikkakin oman itsensä ulkopuolelta sysättyjä, ei ole nykyään helppo myöntää. Vapautuminen on toisaalta sitäkin antoisampaa ja helpottavampaa niille harvoille, jotka osaavat repäistä itsensä irti painostavasta oravanpyörästä.

 

Ostin jokin aika sitten pitkän sulattelun jälkeen Gil-Scott Heronin Free Will (1972) vinyylin, vaikka tiesin tavallaan sisimmässäni kypsyneeni hankintaan jo jonkin aikaa sitten. Kuuntelin levyn toistamiseen läpi aamulla. Vaikutus oli suuri. Heronin empaattisuuden ja toisaalta kärkkään oman aikansa yhteiskuntakritiikin yhdistävä lähestymistapa yhdistyi muistoihin mainitsemastani ystävästä ja hänen elämässään kokemasta positiivisesta muutoksesta. Vapautuminen yksilötasolla ja toisaalta emansipoituminen laajasta yhteiskunnallisesta sorrosta kietoutuivat hetkellisesti mielessäni osaksi samaa suurta positiivista tarinaa. Heronin jazzia, funkia, soulia ja beat poet -tyyppistä spoken word ilmaisua yhdistävä tyyli suorastaan huokuu positiivista voimaa, josta on antoisaa ammentaa taisteluhenkeä sukupolvia myöhemminkin. On selvää, että Heronin vaikutus on sittemmin rekonstruoitu historiankirjoihin ennen kaikkea merkittävänä proto-räppääjänä, jonka perintöä ei voi olla kuulematta modernin räpin eetoksessa. Jotenkin olen myös ollut huomaavinani merkittäviä yhtäläisyyksiä esimerkiksi Outkastin André 3000:n ja nuoren Gil-Scottin (vasemmalla) koulupoikamaista intellektuellismia huokuvan ulkoisen habituksen välillä... ei liene puhdasta sattumaa:

Olin kuitenkin jo pelkän yhden albumin ja kokoelman (aikaisemmin olin hankkinut Heronin kokoelman The Revolution Will Not Be Televised (1974)) kuuntelemisen jälkeen vakuuttunut Heronin vaikutuksen olleen välitön myös omana aikanaan. Heronin tekstit osoittavat, että pelkkä ajatuksen ja sanan vapaa esittäminen on ehdottoman tärkeää ihmisen vapauden tunteelle. Emansipaatio ei ole pelkästään jälkeenpäin historiankirjoihin kirjattu kuvaileva termi jostain pitkästä, yhteiskunnallisesti herkästä tapahtumasarjasta. Sen lisäksi emansipaatio on olemista, vapautumista ja itsensä toteuttamista - se toimii suuntana ihmisenä olemiselle ja toivona paremmasta huomisesta tarjoten samalla vapautumisen vastustamattomaan liikevoimaan liittyville ihmisille todellista yksilönarvoa sekä maailmassa olemista toteuttavaa sisältöä ja merkitystä elämälle. Ei mitään pieniä sanoja, kuten eivät ole myöskään nämä Gil-Scott Heronin tekstit kappaleesta "King Alfred Plan":

"Bullshit I bet you say there ain't no Allenwood P.A.
And people ain't waiting night and day, night and day, night and day
There will be without the Motown sound and thunderbird
Wollowing in the echoes of Mlcolm's words
There must be black unity, there must be black unity
For in the end unity will be thrust upon us and we upon it and each other
Lock in cages penned, hemmed in shoulder to shoulder - arms out-stretched
For just a crust of bread,watermelon, mirages and oasis that does not exist
Cuntured up by the bubbling stinch of unwash bodies and unsanitary quarters
Concrete and bobbed-wire, babies screaming
Stumbling around in a mental circle because you never cared enough to be black
In the end unity will be thrust upon us - lanketed, stipled
A salty taste in your mouth from blood oozing from cracks and wooly heads
Red pools becoming thicker than syrup slow down your face
Spurs matte from the life force sprung loose from wells
Welled deep by the enforcers of mock justice of the red, white and blue
In the end unity will be thrust upon us
Let us unite because of love and not hate
Let us unite on our own and not because of bobbed-wired death
You dare not ignore the things I say
Whitey's waiting night and day, night and day, night and day, night and day"