Miksi blogi? Vaikuttaa siltä, että tätä kysymystä hahmotellaan blogitarinan jos toisenkin alkuasetelmissa. Kokeillaan kysymyksen ylimalkaista pyörittämistä näin aluksi, silläkin vaaralla, että tulen toistaneeksi blogin kiistatta ylipitkään kuvaukseen näpyttelemiäni ajatuksia.

Hakupalvelu tarjosi kysymykseeni vastausta ohjaamalla uteliaan edelleen toisiin blogeihin, jossa samaista kysymystä on heitelty ilmoille. Eräs blogisti oli huolissaan maapallomme tulevaisuudesta, siksi hänen bloginsa:

Toivoisin olevani väärässä, mutta pelkään etten ole. Asioiden on muututtava. Jotain on tehtävä. Siksi tämä blogi. (http://planeetta.wordpress.com/2008/03/11/miksi-blogi/)

Haluan uskoa vapaan sanan voimaan ja sen sääntelystä vapaaseen liikkumiseen. Vieläkin enemmän haluaisin uskoa, että tila paremman maailman alulle tavoittaisi itsensä vapaassa sanassa, tekstissä, jonka ainoana kriteerinä on sen saatavuus. Tällä kertaa konditionaali puree. Asiat eivät tule muuttumaan blogilla (edes blogissa?). Blogi ei riitä yksin mihinkään, sillä blogi ei ole irrallaan maailmasta. Kun luo blogin, tulee vain vahvistaneeksi - ei kumonneeksi tai ravistelleeksi  - ajan henkeä.

Tämän blogin tarkoitus on vahvistaa, mutta ei umpimähkään ja ilmeisesti, vaan tiedostaen ja valikoiden. Parempi maailma ei ole jossain tuolla, blogin ulkopuolella ja sen tavoitettavissa, mutta ei myöskään tässä näytöllä, blogitekstissä.  Se sijaitsee niissä hyvissä hetkissä ja rivien välissä olevissa kätketyissä ajatuksissa, jotka ovat jo osana maailmaamme.

Ymmärrän silti tunteen, joka vaatii tekemään jotain.  Siitäkin huolimatta, että tapa ja tekemisen kohde eivät olisi vielä kirkkaasti mielessämme.  Riittääkö meille vain tunne, syvällä sisimmässämme palava piinaavaa kipinä, joka oikeuttaa meidät vastaamaan tähän vaatimukseen? Tuleeko kaikkea epäillä - de omnibus dubitandum? Jos vastaamme kyllä, niin mikä sitten takaa meille tiedon tai ymmärryksen siitä mistä aloittaa kaiken tähän asti selväksi rakentuneen moukarointi? Jotain varmaa on oltava, sitä samaa jotakin, joka laittaa sisimmässämme kipinän tavoin kaikkea epäiltävää epäiltävien asioiden tärkeysjärjestykseen.

Tuota jotakin en uskalla, ainakaan vielä, kyseenalaistaa. Sen sijaan haluan päästä käsiksi tuon kipinän alkulähteille - blogismiin liittyvien välttämättömien pahojen, voyerismin ja oksettavan itseriittoisuudenkin uhalla.